Joutsen on jumalaisen kaunis lintu. Hentoja sulavaliikkeinen, suomalaisen merimaiseman kuningatar. Ja harvinaisen vittumainen vastustaja jos sen tielle osuu.

Koin tähänastisen koiranomistajanurani karmaisevampia hetkiä eilen kun päätin suoda pienen uintihetken parsonrussellinterrieri Onnille. Toinen samanmerkkinen karvainen lapseni,  Tiuku, kuuluu kahlaajien sukuun eikä näin ollen joutunut vaaran tielle. Sydämeni hakkaa vieläkin tuhatta ja sataa kun mieleeni tulvii kuvia - flashbackejä - tuosta noin viisi minuuttia kestäneestä kauhuhetkestä.

Asuinpaikkamme lähellä on mukava pieni merenpoukama, jossa uskaltaa koiraa uittaa ja viime kesänä siellä Onni plutikoikin oikein hartaudella. Hauva on niin innokas uimari, että ajoittain on tätä Weismülleriä vaikeaa saada vedestä pois laisinkaan. Onni kiskoi rantaan nytkin niin suurella innolla, että melkein kuristui omaan pantaansa, etten hennonnut kieltää. Mieleen ei alunkaan juolahtanut, että saattaapa olla pesimäkausi menossa... Niinpä sitten päästin Onnin irti ja koira pulahti riemukkaasti veteen. Välillä heittelin keppiä Onnille ja seurailin kun Tiuku kaivoi rantakaislikosta vesiheinää. Aurinko paistoi ja vesi liplatteli mukavasti. Olimme viettäneet tätä mukavaa hetkeä jo tovin kyseisellä rannalla, kun olin jälleen noukkimassa keppiä maasta ja heittämässä sitä Onnille. Onnilla on tapana ottaa pieniä varaslähtöjä veteen ja herra paineli jo menemään hirveällä tohinalla. Kun nostin pääni näin Onnin ja Onnista vajaan metrin päässä  - helvetin kiukkuinen, vähintään lehmänkokoinen ja käärmeenkiukulla sähisevä, siipiään uhkaavasti levittelevä joutsen!

Kutsuin Onnia luokseni, mutta urhea pikku terrierisoturi katsoi asiakseen haastaa haukkumalla tuota sähisevää iltapäivän ninjaa, joka sellaisella viekkaudella, täysin varoittamatta, oli lipunut taisteluetäisyydelle. Kielsin Onnia menemästä lähemmäksi ja äänessäni alkoi kuultaa epätoivo. Ehdin jo sieluni silmin nähdä tilanteen, jossa mätkin rauhoitettua kansallislintua hengiltä puukarahkalla. Pöllyäviä höyheniä, sähinää ja räkimistä. Onnin suojelusenkeli taisi olla kuitenkin työvuorossa, sillä Onni kääntyi ympäri ja lähti uimaan minua kohti. olin jo kytkenyt Tiukun remmiin ja odotin kun Onni pääsi rantaan. Salamannopeasti koira hihnaan kiinni ja välitön poistuminen rannalta. Terveisiä muuten niille kahdelle ihmiselle, jotka kuvasivat tilannetta kamerallaan. Jos otitte videon minun kauhunhuudoistani, kun yritän estää koirani hukkumiskuoleman ja laitatte sen juutuubiin, niin haistakaa jotakin todella pahaa ja oikeudessa nähdään. Mieleenne ei juolahtanut, että olisitte voineet tulla auttamaan. Vierestä vain katsoitte, kun toisella oli suuri hätä, ja kuvasitte tapahtumaa.

Kun pääsimme rannasta ehjin nahoin (luojan kiitos) ja syyllistymättä joutsenen pahoinpitelyyn tahi murhaan, alkoi käteni täristä ja pakkohan sitä oli, näin yli kolmekymppisenäkin, soittaa äidille ja jakaa tämä kamala kokemus. Onni - tuo mummin varsinainen muru - tuijotti hetken kuolemaa silmästä silmää tajuamatta tilanteen vakavuutta. Onneksi. Sillä olisi todella kurjaa, jos Kommando-Joutsen olisi onnistunut varastamaan Onnilta kesäisen ilon.  

Johanna K

Niinpä niin. Poliittinen keskustelu ja etenkin loanheitto kiihtyy Kreikka-agendan ympärillä. SDP, Perussuomalaiset, Kristilliset, Vasemmistoliitto ja jopa hallituksessa (ainakin toistaiseksi) viihtyvät Vihreät ovat ilmoittaneet, että aikovat äänestää ns. tukipakettia vastaan. Katainen "jyrähti" eduskunnalle, kurtisti kulmiaan ja mutristi huuliaan - Jyrki on nyt hyvin, hyvin vihainen. Hui.

Olen yllättynyt, jos Kokoomus ja Keskusta vielä nauttivat yrittäjien ja kunnon duunareiden luottamusta. Katainen-Vanhanen-kombinaatio ei tunnu toimivan maan etujen mukaisesti. Tai ei ainakaan Suomen kansalaisten etujen mukaisesti. Ei ainakaan tämän tavallisen taatelintallaajan mielestä. Kreikka on käsittääkseni luonnonvaroiltaan kohtuullisen äveriäs maa? Eikö siellä nyt olisi edes voitu yrittää ratkaista tätä ongelmaa itse? Miksi tilanteeseen syylliset eivät joudu vastuuseen? Mikä sinua Katainen oikein vaivaa? Syytät muita populistisista lausunnoista, mutta en minä näe mitää hienoa elitismissäkään, johon sinä, Jyrki, syyllistyt päivittäin.

Olen aina suhtautunut poliitikkoihin varauksella. Yhtään rehellistä sellaista en ole vielä, ainakaan todistettavasti, nähnyt. Eduskunnassa tuntuvat herrat, neidit ja rouvat ajavan omia asioitaan, omaa hyötyään, läpi niin innokkaasti, että unohtavat kuka oikeasti istuu työnantajan pallilla. Lakkouutisia tulee joka suunnalta päivittäin. Ehdotan, että myös Suomen kansa menee lakkoon suhteessa hallitukseen ja eduskuntaan. Olen aikaisemmin ollut sitä mieltä, että äänestäminen on tärkeää ja jokaisen äänestyoikeuden omaavan kansalaisen suoranainen velvollisuus. Viime aikoina on ollut kuitenkin todella vaikeaa löytää ehdokasta ja puoluetta, jolle haluaisi äänensä antaa. Ehdotankin, että Suomen kansa menee totaaliseen äänestyslakkoon, kunnes löytyy sellaisia suoraselkäisiä yksilöitä, joille voi noin arvokkaan pestin antaa kuin tämän maan johtaminen. Ei taida tällä hetkellä 200 edustajan joukosta löytyä yhtäkään, jonka omatunto on puhdas. Rikoksia, valheita ja niiden peittelyä - suomalainen politiikka vuonna 2010.

Kaiken tämän korruption lisäksi pääministerimme kärsii todistetusti dementiasta, koska ei tunnu muistavan mitään mitä on puhunut eikä etenkään mitä on tehnyt. Valtiovarainministerimme on aidosti sitä mieltä, että kansalaisten rahat on parempi laittaa johonkin aivan muuhun kuin kansalaisten oman hyvinvoinnin parantamiseen. Ulkoministerimme toimii Pepsodentin mainosmiehenä tehokkaasti, mutta muuta merkittävää en tiedä hänen aikaansaaneen. Presidenttimme istuu tärkeissä kokouksissa, mutta varsinaista päätösvaltaa mihinkään ei hänellä taida enää olla. Hyvin pyyhkii.

Suomeen rantautunut amerikkalainen pintaliitopolitiikka on tullut jäädäkseen. Riittää, kun poliitikko näyttää siistiltä, hänellä on perhettä, jota esitellä lehtien palstoilla tai vähintäänkin näyttävä seurustelukumppani eikä julkisuuteen ole ehtinyt valua mitään skandaalia aikaansaavaa informaatiota . Kansan suosioon eivät enää pääse ne, jotka ansaitsevat paikkansa älykkäällä politikoinnilla ja kovalla työllä, vaan ne, joilla on paras stailisti ja pr-henkilö. Eduskuntahan voitaisiin ensi vaaleissa valita "Haluatko Suomen huippumalliksi"-tyylisellä realityformaatilla. Lopputulos olisi oletettavasti yhtä tehokas tuhoamaan tämän kansakunnan hyvinvointia kuin perinteisilläkin vaaleilla. Sitä olisi vain mielenkiintoisempaa seurata.

Luin Helsingin Sanomista,että Jyrki on ottanut jokaiselle kansalaiselle lisää velkää ja huhtikuussa 2010 on velan arvioitu olevan vajaa 13000€ per henkilö. Kiitos Jyrki. Lisää velkaahan minä kaipasin tällä alle 2300 € kuukausipalkalla. Mukavinta on muistaa, että kaikkien muiden on maksettava velkansa takaisin ja osoitettava vakuutensa jo lainaa ottaessaan, paitsi Kreikan. Mehän maksamme myös heidän velkansa.

 

Johanna K

Onkohan kukaan koskaan laskenut kuinka monta laulua on rahasta tehty? Ei ehkä yhtä montaa kuin rakkaudesta, mutta tuskin raha rakkaudesta kovin kauaksi jää? Abba pohti rikkaan miehen maailmassa olevan ilmeisen mukavaa, katolla viihtyvä viulunsoittaja unelmoi rikkauksista ja joku toinen on todennyt rahan pyörittävän maailmaa. Ilman rahaa ei enää kukaan tule toimeen. Sitä on oltava kaikilla. Valitettavasti sitä ei ole kaikilla yhtä paljon.

Pakkohan tätä on kommentoida - Kreikan talouskriisiä - ja etenkin myönnettyä tukipakettia, joka tekee Suomen talouteen 1,5 miljardin euron kokoisen loven. Minua ihmetyttää tässä tilanteessa monikin asia. Osittain siksi, etten ole koskaan ollut etevä oivaltamaan raha-asioita. Matemaattiset asiat ovat alati menneet minulta ns. yli hilseen eikä tämä Kreikan tilanne ole mielestäni edes maalaisjärjellä ymmärrettävissä. On hyvin hämmentävää, että maan taloutta hoitaneet ihmiset katsoivat paremmaksi vaihtoehdoksi kaunistella tilastoja, huijata ja valehdella omalle kansalleen ja EU:lle, kuin pyytää apua ajoissa. Apuahan he olisivat saaneet, sehän on nyt todennettu. Jos apua olisi pyydetty aikaisemmin niin todennäköisesti lovi Suomen kukkarossa olisi pienempi. Kuin lovet myös monen muun EU-maan kukkarossa. Olen myös hyvin hämmentynyt siitä, että Suomella on 1,5 miljardia euroa ns. pikavippiin. Siis 1,5 miljardia euroa. Sanokaas se mielessänne hyvin hitaasti. Yksi-pilkku-viisi-miljardia-euroa.

Tuolla kyseisellä summalla olisi voitu perustaa useampi reumasairaala, lastenpsykiatrian osasto, koulu, päiväkoti, työpaikka ja ja... Talvisodan "kaveria ei jätetä"- hengessä pelastetaan Kreikka, mutta omat jätetään rannalle ruikuttamaan. En ole koskaan ymmärtänyt sellaista logiikkaa, että syydetään rahaa ulkomaille silloin, kun omassa maassa on selviä kehityskohteita ja ihmisiä hädässä. Eikö olisi fiksumpaa laittaa oma tontti kuntoon, ennen kuin edes vilkuilee aidan toiselle puolelle naapurin tonttia? Eivätkö Suomen kyvyt olla taloudellisesti avuksi paranisi, jos oma talous ja yhteiskunta toimii vakaalla pohjalla? Jos auttaja on itse hädässä, miytä hyötyä hänestä voi oikeasti olla? Tällä pohjalla esimerkiksi terapiatyötä tekevät toimivat. Psykoterapeutin on käytävä ensin oma terapia, ennen kuin voi edes harkita sukeltavansa toisen ihmisen mielensyövereihin. Onko pelkkä lamasta selviytyminen antanut Suomelle talousterapeutin pätevyyden? Vai onko enemmän kyse siitä, että kun muut niin meidänkin täytyy?

Näin talousasioita täysin ymmärtämättömänä, ihmettelen myös yhden pienen maan valtaa. Jos Kreikan talous menee nurin totaalisesti, koko rahaliitto on syöksymässä kurimukseen. Siis mitä? Uhkaisiko sama kurimus, jos kyseessä olisi Suomi? Onko meillä kaikilla sama valta ja sen myötä vastuu? Ja miten yhden maan talous voi syöstä kaikki muut niin kutsutusta ojasta allikkoon? Entä jos Suomi olisikin ilmoittanut, että nyt saa rahaliitto riittää ja me painetaan taas markkoja? Miksi Iso-Britannia saa rehvastella punnalla mutta meiltä vietiin markka? Osaisiko kukaan selittää tätä asiaa minulle kuin viisivuotiaalle? Johanna K ei nyt tajuu.

Ilta-sanomissa oli artikkeli siitä, millaista hulluutta sitä oikeasti tukipaketilla rahoitetaan. Kreikasta löytyy erikoisia etuuksia Uutistoimisto Reutersin mukaan. Oletko mm. koskaan ajatellut, että jo pelkästään siitä, että ilmestyy työpaikalle, pitäisi maksaa mojova bonus? Tai, että julkisella sektorilla työskenteleville maksetaan vuodessa kahden ylimääräisen kuukauden palkka? Maistuis varmaan sullekin? Ei tällaista kykene suomalainen, nöyrä, duunari ymmärtämään vaikka päällään seisoisi. 1,5 miljardia euroa siitä hyvästä, että kreikkalainen taksikuski Costas saa jatkossakin veloittaa matkustajiltaan enemmän jouluna, vähän niin kuin "joululahjana". Noh, olenhan minäkin jo yli kymmenvuotisen urani aikana saanut kerran 270€ joulubonuksen, niin että kyllähän minä oikeastaan voisin olla hiljaa.

Nyt kun tukipaketti on myönnetty ja euro on taas nousussa, voi koko Eurooppa, loppu maailma mukanaan, huokaista helpotuksesta. Kriisi ja lama on nyt ilmeisesti vältetty ja raha liikkuu entistä notkeammin. Fetaa ja oliiviöljyä tuodaan edelleen laivalasteittain ja kesällä kelpaa köllötellä Kreetan rannoilla. Maailmassa on taas järjestys. Money, money, money - must be funny, in a rich man's world...

 

 

Johanna K

Lapsena sitä oli viisas. Mitä aikuisemmaksi tulee, sen suuremmaksi kasvaa todennäköisyys, että teet tietoisesti tyhmiä valintoja. Minä esimerkiksi tietoisesti valitsin alan, jossa saa pakertaa niska limassa pienellä palkalla eikä uralla oikeastaan voi edetä mihinkään. Toki olen saanut ammattini kautta kerättyä niin paljon hyvää karmaa, että jos synnyn uudelleen koppakuoriaisena, on koko juttu ollut pelkkää suurta kusetusta. Näkisin itseni vähintäänkin Tukiaista suurempana (en fyysisesti) julkkiksena seuraavassa elämässä. Mansikkamargaritoja luksusjahdin kannella ja miespalvelija. Kyllä tällä karmalla se on mielestäni ansaittu. Aloin pohtia tätä ammatinvalintakysymystä ihan tosissani kun olin käyttänyt koirani eläinlääkärissä ja köyhtynyt alle 40 minuutissa noin 167 €. 

Lapsesta asti olen ollut eläinrakas ja pienenä lettipäisenä tyttönä haaveilin eläinlääkärin ammatista. Mietin, kuinka jännittävää ja ihanaa olisi olla eläinten sankari, koirien ja kissojen Florence Nightingale - aina valmiina auttamaan. Myönnetään, että hetkellisesti intoni laski, kun näin televisiossa James Herriotin tunkevan koko käsivartensa lehmän peräaukkoon. Pohdin kuitenkin kaupungista löytyvän niin vähän lehmiä, että jos sitä kerran vuodessa joutuisi tekemään lähempää tuttavuutta lehmän perän kanssa, niin olisin ollut valmis sen kestämään. Eksoottiset eläimet, käärmeet ja hämähäkit, olisivat kyllä joutuneet etsimään toisen lääkärin. Joku raja sentään.

Lukion jälkeen valitsin kuitenkin ihan toisenlaiset apinatarhat. Ei tullut minusta Korkeasaaren eläinten lääkäriä ja leijonan kesyttäjää eikä Eläinsairaalan sympaattista, mutta asiantuntevaa eläinneurologia. Jos olisin kuunnellut sisäistä lastani, olisin minäkin voinut olla televisiossa kertomassa jännittäviä pikku faktoja lumileopardeista tai kostuttamassa katsojien silmäkulmia lemmikkien uskomattomilla selviytymistarinoilla. Nyt huudatin koiraani 167€ edestä eläinlääkärin vastaanotolla ja sain raapimisjäljet kasvoihini. Eläinlääkäri selvisi vammoitta. Kaikkien katetriletkujen, ultraäänikojeiden ja anaalitutkimusten jälkeen olin, paitsi keventänyt kukkaroani huomattavasti, saanut potentiaalisen virtsakivikoiran ja maksanut perkeleellisen hinnan erikoisdieetistä. Minä en ansaitse 167€ edes kahdessa päivässä. Eläinlääkäri ansaitsi sen alle tunnissa.

Kehoitan siis kaikkia kuuntelemaan sisäistä lastaan mitä ammatinvalintakysymyksiin tulee. Se näsäviisas tenava tiesi paremmin.

 

Johanna K

Tämä on ihan ensimmäinen virallinen ja ikioma blogini. Olen aikaisemmin pitänyt blogia koiristani, mutta en laske sitä nyt tähän kategoriaan. Halusin oman blogin, ihan sillä ajatuksella, että kaipasin kirjoittamista. Ja ihan omaksi huvikseni. Ehkä siitä joskus voisi kehkeytyä jotain muutakin kuin vain huvia, mutta aloitellaan nyt ihan tällä pienellä blogilla. Katsotaan uskallanko edes mainita tästä kenellekään vai annanko tämän vain piileskellä internetin viidakossa lukijoilta.

Jatkossa tarkoitukseni on pohdiskella, reilun kolmenkymmenen vuoden kokemuksella, elämää ja sen ilmiöitä kieli poskessa ja suu pienessä virneessä. Kunnon paatosta ja tunteenpurkauksia unohtamatta. JOS siis joku sattuu lukemaan, älä loukkaannu, säikähdä, hälyytä ambulanssia ja valkotakkisia... en ota tätä kirjoittamista itse niin vakavasti, joten älä ota sinäkään. Kommentoida saa ja suorastaan pitää, jos tänne on jonkin mutkan kautta eksynyt. Se tekee minusta vain iloisen se.

Valitsin muuten tämän blogin pohjan siksi, että se vaaleanpunainen ja ah, niin ihanan korni. ;) Just niin kuin minäkin. Kyllä. Olen myös korni. ;)

 

Johanna K